PELILLISTÄMINEN: Kaisu, Matias, Elina, Susanna, Ilari

Daavidin tähti
säännöt

1. Valitse puolesi (olet joko natsi tai britti).
2. Tehtävänäsi on löytää Daavidin tähti.
3. Kun kohtaat pelimerkin, voit kääntää sen maksamalla 100€ tai heittämällä seuraavalla heittovuorolla 4, 5 tai 6.
4. Nostaessasi pelimerkin, ota kortti, jonka väri vastaa pelimerkkiä.
5. Kun löydät Daavidin tähden, voitat kujettamalla sen tiettyyn paikkaan (natsit Auschwitsiin, britit Murica-laivaan).
6. Joa joku muu ehtii löytää Daavidin tähden, voit vielä voittaa löytäessäsi juutalaisen ja viemällä sen tiettyyn paikkaan ennen toisia pelaajia.
7. Merireittien käyttö maksaa 100€ tai heittämällä arpakuutiosta numeron 4, 5 tai 6.
8. Aloituspaikat ovat briteillä Lontoo, natseilla München.

PELILLISTÄMINEN: Ilmari, Miia, Alisa, Minna

Pelin idea on saada omat pelimerkit vastustajan puolellle, pelimerkin numeroa vastaavaan ruutuun. 

HISTORIAN KÄYTTÖ: Tiia, Tiina Parkkila, Miia

Teemu Keskisarja kertoo Ira Koivun artikkelissa, että Internet levittää laiskottelua. Hän vertaa nykyajan internetin ja etenkin sosiaalisen median käyttöä aikaan, kun Internetin käyttäminen oli vielä suhteellisen harvinaista. Keskisarja on kommentoinut Koivun artikkelissa vihaavansa internetiä etenkin siksi, että se on vähentänyt painetun sanan eli kirjojen myyntiä. Hän pelkää kirjojen ns. ”kuolevan sukupuuttoon”. Historiaa tässä on käytetty tukena siten, että selvästikin ennen vanhaan kirjojen käyttö oli yleisempää.
Keskisarja kommentoi artikkelissa myös paljon kirjastoja ja niiden merkittävyyttä ja vaikka internet onkin yleisessä käytössä, ei kirjasto ole menettänyt niinkään käyttäjämääräänsä. Hänen mukaansa Internet on laiskuuden myötä tuonut ihmisten keskelle typeryyden ja Internetin väärinkäyttämisen mm. pornografian hakemiseen, mikä ei mitenkään voi korvata kirjojen tuomaa sivistystä.  Lisäksi media- ala on tuonut maahamme työttömyyttä, mistä Keskisarja on hieman huolissaan.
Historian avulla Keskisarja yrittää tuoda julki sen faktan, etteivät Internet ja kirjat aja samaa asiaa. Historia tuo julki sen, miten ennen vanhaan kaikki tieto haettiin kirjoista, mikä oli hyvä. Sosiaalisen median tullessa kuvaan, esimerkiksi lähdekriittisyyden tarve on noussut. Kirjoihin ei välttämättä paineta sellaista tekstiä, mikä ei pitäisi paikkansa.  Sosiaalisessa mediassa mikään ei estä yksittäistä ihmistä selittämään nettiin omia mielipiteitään ja ”faktoja” jotka eivät välttämättä ole oikeita.
Kansainvälistyminen on myös Keskisarjan mielessä. Hän pelkää sen vaikuttavan mm. Suomen kielen olemassaoloon, sillä kirjoitustaitoa syövyttää tämä kyseinen ”kansainvälistymiskiima.” Suomalaista kirjoitettua sanaa ei arvosteta samalla tavalla, kuin mitä ennen.
Teksti kuuluu mielestämme Sisäpoliittiseen motiiviin Julkiseen historiakulttuuriin, sillä kyseessä on kuitenkin maamme omat ”ongelmat” kuten suomenkielen kirjoitustaidon hälveneminen ja internetin tuoma laiskuus yhteiskunnallemme. artikkelissa käsitellään myös maamme työttömyyttä ja painetun tekstin suuren arvostuksen katoamista. Tekstissä tulee myös julki se, miten nämä kyseiset muutokset vaikuttavat juuri Suomen tilanteeseen. Mielestämme muotona toimii julkinen historiakulttuuri, sillä kyseessä on tavallaan pieni yhden ihmisen tekemä ”protesti”.
Historian arvo kyseisessä tekstissä on näkyvä, mutta ei painotteinen. Keskisarja toki historioitsijana tuo esille monia hyviä pointteja maamme historiasta, mutta perustelee väitteitään myös nykyajan puitteissa. Täytyy ottaa huomioon se, miten Keskisarja on myös itsekin kirjailija jonka työhön vaikuttaa kyseinen Internet – ilmiö. Näin on helppo ottaa negatiivinen kanta sosiaaliseen mediaan ja sen ”turhuuteen”.

ESINEET: Matias, Teemu, Noora

Matias Araki

Uusin esineeni on isoisäni Pentti Hämäläisen ajokortti vuodelta 1975. Kortin on myöntänyt Iitin poliisi. Esine on itsessään informatiivinen ja totuudenperäinen. Kortti on virallinen ja siitä näkyy tarkkoja tietoja, kuten myöntämispäiviä, nimiä, henkilötunnus ja nopeusrajoitus. Kuvakin löytyy. Takana näkyy myös isoisäni nimikirjoitus. Ajokortin tarkoitus oli sama, kuin nykyajan ajokorteilla, eli toimia lupana ajaa, ja todistaa omistajan ikä. Ajokortit ovat olleet siis käytössä Suomessa jo pitkään.

Toinen esineeni oli samaisen isoisäni Alkon viinakortti, joka oli ajokorttia hieman vanhempi. Kortti on myönnetty vuonna 1959 ja siinä lukee samoja tietoja kuin ajokortissa. Viinakortin sisällä on tietoa alkoholin myynnistä kuten myyntiaikoja ja – määriä.  Kortista voi päätellä, että tällöinkin alkoholin säännöstely oli tarkkaa.  Esineen tarkoituksena on ollut todistaa isoisäni oikeus ostaa alkoholijuomia. Viinakorteilla estettiin alkoholin salakauppaaminen ja sen myyminen väärinkäyttäjille.

Lisäksi laatikosta löytyy myös omistus- ja kauppapapereita 1800-luvulta. Paperit ovat kirjoitettu ruotsin kielellä ja niissä todennäköisesti käsitellään Lyöttilässä olevia rakennuksia. Kirjeissä mainitaan ainakin Iitti ja Lyöttilä. Kirjeet ovat kirjoitettu vaikeahkolla käsialalla ja ruotsin kielikin on hyvin vanhahtavaa (skall, detta -> nykyruotsissa ska, den här ). Kirjeet ovat siis ruotsiksi, ja siksi niistä on hieman vaikea päätellä asioita, mutta varmaa on, että ne ovat omistus- ja kauppapapereita.

Noora Hutri

Esineenä on kirja, jossa on kuvia Niemen saaren vuokrasopimuksesta. Sopimus on tehty alun perin venäjäksi ja vieressä on suomennos. Sopimuksesta löytyy todistajien allekirjoitukset ja se on hyväksytty Viipurissa 26. lokakuuta 1915. Vuokrasopimuksia on tehty kolme kappaletta ensimmäinen tilanomistajalle, toinen vuokraajalle ja kolmas vuokralautakunnalle. Vuokrasopimuksen aika oli 50 vuottaa. Vuokrasopimus on tehty Petrogradissa. Esineen tarkoitus on ollut olla todiste vuokrasopimuksesta. Vuokraajalla on ollut oikeus rakentaa saarelle asuinrakennuksen ja ulkohuoneet, laivalaiturin ja uimahuoneet. Saari on ollut siis yksityiskäytössä. Suuremmassa mittakaavassa kirjalliset sopimukset ovat osoittautuneet suullisia sopimuksia paremmiksi niiden ollessa konkreettisia. Esineestä voi päätellä että saari on kuulunut Nooran sukuun ja että tämän kaltaisia vuokrasopimuksia on ylipäätänsä tehty 100 vuotta sitten. Kirje ollessa 1915 vuodelta, Suomi ei ollut vielä itsenäinen. Siksi sopimus on tehty venäjäksi. Kieli vaikuttaa kirjeissä sekavalta ja toista osaa, jossa oli kursivoidusta tekstistä oli vaikea saada selvää.

Teemu Kurhila

Esine on suurehkot lampaankeritsimet, jotka toimivat vielä. Keritsimet on valmistanut Hackman Sorsakosken tehtaalla Leppävirralla. Keritsimet ovat 1800-luvun lopulla ja sitä on käyttänyt Teemun isoäidin perhe Jääskessä Karjalassa ja keritsimiä on käytetty aina 1960-luvulle asti. Keritsimet ovat hyväkuntoiset pienestä pintaruosteesta huolimatta. Esinettä on käytetty noin 2 kertaa vuodessa, sillä lampaita keritään kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin Esineestä voi päätellä sen, että sen aikainen elinkeino on ollut maanviljely, ja eläinten hoitaminen. Itse esineeseen on kaiverrettu ”Hackman Sorsakoski” mikä on melko vankka todiste sen alkuperästä.