PELILLISTÄMINEN: Iivo, Topi, Eemeli, Heikki

Vietnamin sota -aiheinen peli

Pelimme tarkoituksena on tuttuun tapaan edetä nopalla ja olla ensimmäisenä maalissa. Kysymysmerkki -kohdassa etenijälle esitetään Vietnamin sota -aiheinen kysymys. Vastatessaan oikein etenijä saa pysyä paikallaan, muussa tapauksessa hänen tulee palata heittopaikalleen. Kysymykset ovat vaikeita, helppoja ja osa niistä on vaihtoehtotehtäviä. Pelistä voi siis oppia Vietnaminsotaan liittyviä "nippelitietoja" kuin myös yleissivistäviä tietoja.

HISTORIAN KÄYTTÖ: Iivo, Elina, Heikki, Minna

Canal+ leijona-mainos, (materiaali 11.)

Meidän materiaalissamme mainostetaan Canal+:aa, jolta voisi seurata kiekkoleijonien taivalta kohti uusia voittoja. Siinä viitataan sota-ajan värväystoimintaan sekä miesten velvollisuuteen osallistua sodassa sotaan ja tässä tilanteessa siis jokaisen velvollisuuteen kannustaa Suomi voittoon.

Tällä sota-ajan vertauksella luodaan dramaattisuutta ja suuruutta, että taistelu voitosta on yhtä kovaa kuin taistelu sodan voitosta. Mainoksesta tulee samalla vaikuttavampi, kun siihen löytyy sodan kaltainen tausta.

Mainoksen tilanne, jossa mies eroaa perheestään, vetoaa vahvasti tunteisiin ja saattaa saada ihmisiä ostamaan kanavapaketin. Tämä luo myös taistelutahtoa ja saa kylmät väreet ja veren kuohumaan. Velvollisuuden tunto saattaa myös herätä mainoksesta ja saa siis aikaan tunteen, että on jokaisen velvollisuus kannustaa leijonia.

Huudahdus ”taivas varjele mitä sieltä tulee!” saattaa muistuttaa Mertarannan legendaarisista selostuksista ja siten herättää ajatuksen, että Mertarannan selostuksia on kuultava ja kanavapaketti on ostettava.

Sotavertauksella pyritään siis herättää Suomen kansa kannustamaan kiekkoleijonia sekä ostamaan canal+:n kanavapaketti. Sillä pyritään herättää sota-ajan ajatuksia, ”kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta”. Yhteisöllisyyden tuntua, taistelutahtoa, raivoa sekä suomalaista sisua.

Mainoksessa leikitellään vahvasti tutuilla sodan ajan kuvilla, (lopetuskuva on lähes suoraan taistelutovereiden kansikuvasta). Jääkiekko on Suomen tärkeimpiä lajeja ja sitä mainostetaan usein sotakuvilla. Tämä vahvistaa kulttuurinationalismia. Mainoksessa on siis paljon suomelle tyypillistä sotakuvaa, joka on jopa maailmalla tunnettua (suomalainen sisu). Sitä käytetään sillä sota-ajat ja taisteluasenne on suomalaisilla lähellä sydäntä ja sillä saadaan suuri vaikutus Suomen kansaan.

kulttuurinationalismi vahvistuu sotakuvilla

Historialla pystytään vetoamaan ihmisiin joko tunteisiin vetoamalla tai faktalla. Se on siis tärkeä vaikutuskeino yhteiskunnassa niin mainostajilla ja politikoilla. Vertaamalla historian tapahtumia nykyisiin voidaan ennustaa tulevaa, niin rahapoliittista kuin geopoliittista. Lisäksi erilaisia hallintotapahtumia voi ennustaa. Historiasta on paljon kulttuurillisia rikkauksia säilynyt myös meille asti ja historiasta voi ottaa oppia esim. hallintoon.

ESINEET: Heikki, Katarina, Minna

Heikki: Pyykkilauta

·       1800-luvulle, sillä esineeseen on maalattu vuosiluku, joka on 1789.

·       Sillä on mankeloitu vaatteita. Esimerkiksi märkä lakana rullattiin jonkun ympärille ja sitten esineellä mankeloitiin lakana suoraksi. Se kuului isäni vaarille ja hän on ostanut sen jostain luultavasti koristeeksi, sillä tuollaisia ei enää käytetty silloin. Yleisesti tuona aikana samanlaisia esineitä käytettiin kodin hoidossa.

·       Esineellä on maalauksen vuosiluvun mukaan kohtalaisen pitkä historia. Tämä saattaa siis vaikuttaa siihen hieman negatiivisesti, että onko esineen historia niin luotettava.

Minna: Kansakoulun opintokirja

·       1950-luvulle, sillä opintokirjaan on merkattu vuosiksi 1950–1958.

·       Se on toiminut kansakoulun todistuksena ja sinne kirjoitettiin kaikki kouluarvosanat. Se kuului isoisälleni ja hänen menehtymisensä jälkeen se siirtyi äidilleni. Siitä selviää, minkälaisia oppiaineita tuona aikana on opiskeltu. Siitä selviää myös, mistä isoisäni on koulussa tuona aikana pitänyt.

·       Se on mitä luultavammin totta, koska se on henkilökohtainen ja samankaltaisia ”opintokirjoja” annetaan nykypäivinäkin.

Katarina: Sähkötön minisilitysrauta

·       1940-luvulle, sillä silloin se on suurin piirtein suvun tietojen mukaan valmistettu.

·       Sillä on opetettu lapsille käytännön asioita. Se on tehty raudasta ja puusta ja lapset ottivat sen avulla esimerkkiä vanhemmilta, miten myöhemmin tulisi silittää vaatteita. Äitini vaari teki sen äitini tädille lahjaksi, joka vuosien saatossa on siirtynyt myös minulle. Merkitys oli sama yleisellä tasolla kuin yksityisellä henkilöllä. Erityisesti maaseuduilla tehtiin samantyylisiä aitoja esineitä – myös muitakin kuin silitysrautoja – jotta lapset oppisivat pienestä pitäen talon tavoille.

·       Esineellä on vielä aika lyhyt historia, joten se on siltä kannalta luultavammin totta. Lisäksi se on kulkenut suvussa eikä ole tullut jostain aivan muualta, joten tarinat siitä ovat niin sanotusti luotettavammat kuin satunnaiselta henkilöltä saadut. Esineen ulkonäkökin myös viittaa siihen, ettei se ole nykyaikainen.