HISTORIAN KÄYTTÖ: Anni, Laura, Jemina & Eemeli

Materiaalinamme on Heikki Laurinollin artikkeli ”Isänmaallisuus oudoissa käsissä”. Artikkelissa Ville Kivimäki harmittelee, että veteraanit on otettu muukalaisvihan kohteeksi ja kunnioitus veteraaneja kohtaan on muuttunut huonompaan suuntaan. Erilaisia itsenäisyyden ja suomalaisuuden symboleja käytetään hyväksi, kun halutaan näyttää omia arvoja. Joskus näiden symbolien käyttö menee yli, esimerkiksi niissä tapauksissa, kun Suomen lippu ripustetaan verhoiksi.

Esim. skinheadit käyttävät paljon leijonariipuksia, minkä takia niistä on tullut suomalaisessa kulttuurissa ns. ’tabu’. Leijonariipukset yhdistetään helposti ääri-isänmaallisuuteen ja rasismiin. Alun perin Suomen itsenäisyyden symbolit ovat siis otettu käyttöön vääriin tarkoituksiin, ja usein käyttäjät puolustavat omia arvojaan näiden symbolien kautta. Myös veteraanit vedetään usein mukaan asioihin perustelemalla, että ollaan veteraanien asialla. Kuitenkaan moni nuoremmasta sukupolvesta ei ymmärrä veteraanien työn merkitystä.

Veteraanit ovat taistelleet sodissa Suomen puolesta ja heidän ansiostaan Suomi on nykyään itsenäinen, jolloin he ovat osa Suomen historiaa. Kivimäen mukaan historiallisesti katsottuna sotasukupolven kestävintä sisäpoliittista perintöä on suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen 1950-luvulta alkaen, ei rasismi, militarismi, uusliberalismi.

Kivimäki arvostelee veteraanien käyttöä ”keppihevosina”, kun heitä käytetään väärin perustelemaan esimerkiksi ruotsin kielen ja maahanmuuton vastustamista. Teksti tuo ilmi, että veteraaneja tulisi kunnioittaa, mutta ei ottaa avuksi yli-isänmaallisiin mielipiteisiin.

Artikkelin voi sitoa historiapolitiikan typologioista yhteiskunnallisiin kommentteihin ja puheisiin, sillä siinä on sisäpoliittinen motiivi.

Vaikka veteraanit ovat taistelleet Suomen puolesta, ei heitä voi rinnastaa ääri-ideologioihin sanomalla, että ollaan ”veteraanien ja isänmaan asialla”. Veteraanit eivät välttämättä arvosta yhteisten symboleiden – esimerkiksi Suomen lipun – liiallista näyttämistä.

Artikkelissa näkee sen, että historian tärkeitä henkilöitä, kuten veteraaneja, arvostetaan vielä jälkikäteenkin.  Veteraaneilla on tärkeä asema yhteiskunnassa, eikä moni uskalla mennä kyseenalaistamaan heidän arvojaan. Kuitenkin joskus arvot ymmärretään väärin, ja niitä käytetään vääriin tarkoituksiin. Kaikista tärkeintä olisi muistaa, että veteraanit eivät liity millään tavalla seksuaalivähemmistöihin tai rasismiin, vaan he ovat puolustaneet Suomea välittämättä siitä, onko yhteiskunnassa homoja tai maahanmuuttajia.

ESINEET: KIrsi, Rasmus R, Laura

Ryhmämme esineitä ovat:

-Lotta Svärd-merkki

-Revolveri

-Valokuva-albumi

Lotta Svärd oli naisten vapaaehtoinen yhdistys. Se toimi vuosina 1920-1944. Toiminnassaan naiset auttoivat erilaisissa tehtävissä tukeakseen sotilaita. Merkki annettiin jokaiselle lottalupauksen antaneelle, ja merkki kuului alun perin isoäidille. Merkki on aito. Isoäiti käytti merkkiä aina lottatehtävissä. Merkillä voi olla suuri merkitys tietyille yksilöille, jos kokee olevansa sen ansiosta tärkeässä asemassa. Myös yhteisössä sillä on kuitenkin tunnearvoa. Lotta Svärd-järjestö lakkautettiin, ja tämän jälkeen merkit ovat olleet laittomia.

Revolveri on n.1870-luvulta. Ase oli puolustukseksi, ja se kuului isoäidin isoisälle. Ase oli turvaksi ja auktoriteetin merkiksi. Revolveri on Smith and Wessonin valmistama ja sitä on tehty n.100 000 kappaletta.

Valokuva-albumi 1900 luvun alusta, kuvat keskittyvät lähinnä Suomen sisällissotaan. Kuvat on otettu, jotta tästä ajasta jäisi muistoja ja dokumentteja muulle suvulle. Ne ovat tärkeässä osassa historiaa, koska niitten kautta voi nähdä millaista sodassa on ollut. Albumiin on kerätty kuvia sukulaisista, joten sillä on omalle suvulle tietynlaista tunnearvoa. Se voi olla myöskin kansan keskuudessa merkittävä, koska siinä on kuvia Suomen historiallisista tapahtumista. Kuvien todenperäisyyttä voi epäillä, eikä tarkkaa kuvanottoaikaa voi tietää. Suurin osa kuvista on kuitenkin otettu sukulaisista, jotka ovat palveluksessa.