PELILLISTÄMINEN: Inka, Jemina, Tiia ja Enni

Talvisotapeli

Peli sijoittuu talvisodan ajalle. Tarkoituksena on kasvattaa joukkueesi kokoa ja päästä maaliin mahdollisimman nopeasti.

HISTORIAN KÄYTTÖ: Anni, Laura, Jemina & Eemeli

Materiaalinamme on Heikki Laurinollin artikkeli ”Isänmaallisuus oudoissa käsissä”. Artikkelissa Ville Kivimäki harmittelee, että veteraanit on otettu muukalaisvihan kohteeksi ja kunnioitus veteraaneja kohtaan on muuttunut huonompaan suuntaan. Erilaisia itsenäisyyden ja suomalaisuuden symboleja käytetään hyväksi, kun halutaan näyttää omia arvoja. Joskus näiden symbolien käyttö menee yli, esimerkiksi niissä tapauksissa, kun Suomen lippu ripustetaan verhoiksi.

Esim. skinheadit käyttävät paljon leijonariipuksia, minkä takia niistä on tullut suomalaisessa kulttuurissa ns. ’tabu’. Leijonariipukset yhdistetään helposti ääri-isänmaallisuuteen ja rasismiin. Alun perin Suomen itsenäisyyden symbolit ovat siis otettu käyttöön vääriin tarkoituksiin, ja usein käyttäjät puolustavat omia arvojaan näiden symbolien kautta. Myös veteraanit vedetään usein mukaan asioihin perustelemalla, että ollaan veteraanien asialla. Kuitenkaan moni nuoremmasta sukupolvesta ei ymmärrä veteraanien työn merkitystä.

Veteraanit ovat taistelleet sodissa Suomen puolesta ja heidän ansiostaan Suomi on nykyään itsenäinen, jolloin he ovat osa Suomen historiaa. Kivimäen mukaan historiallisesti katsottuna sotasukupolven kestävintä sisäpoliittista perintöä on suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen 1950-luvulta alkaen, ei rasismi, militarismi, uusliberalismi.

Kivimäki arvostelee veteraanien käyttöä ”keppihevosina”, kun heitä käytetään väärin perustelemaan esimerkiksi ruotsin kielen ja maahanmuuton vastustamista. Teksti tuo ilmi, että veteraaneja tulisi kunnioittaa, mutta ei ottaa avuksi yli-isänmaallisiin mielipiteisiin.

Artikkelin voi sitoa historiapolitiikan typologioista yhteiskunnallisiin kommentteihin ja puheisiin, sillä siinä on sisäpoliittinen motiivi.

Vaikka veteraanit ovat taistelleet Suomen puolesta, ei heitä voi rinnastaa ääri-ideologioihin sanomalla, että ollaan ”veteraanien ja isänmaan asialla”. Veteraanit eivät välttämättä arvosta yhteisten symboleiden – esimerkiksi Suomen lipun – liiallista näyttämistä.

Artikkelissa näkee sen, että historian tärkeitä henkilöitä, kuten veteraaneja, arvostetaan vielä jälkikäteenkin.  Veteraaneilla on tärkeä asema yhteiskunnassa, eikä moni uskalla mennä kyseenalaistamaan heidän arvojaan. Kuitenkin joskus arvot ymmärretään väärin, ja niitä käytetään vääriin tarkoituksiin. Kaikista tärkeintä olisi muistaa, että veteraanit eivät liity millään tavalla seksuaalivähemmistöihin tai rasismiin, vaan he ovat puolustaneet Suomea välittämättä siitä, onko yhteiskunnassa homoja tai maahanmuuttajia.

ESINEET: Tiia & Jemina

Tiia: passi

Tarkastelun kohteena on passi vuodelta 1915, jolloin Suomi kuului vielä Venäjään. Passin teksti on kirjoitettu venäjäksi, suomeksi sekä ruotsiksi, ja se on oleskelemista varten Venäjän keisarikunnassa Suomen syntyperäiselle asukkaalle elokuun 21. päivään vuonna 1916.

Passi on myönnetty kaksi vuotta ennen Suomen itsenäistymistä, kun Suomi oli vielä Venäjän vallan alla ja omasi autonomisen aseman. Se tarkoitti, että Suomi sai säilyttää Ruotsin vallan aikaisen virallisen kielen, uskonnon sekä lainsäädännön ja sai oman hallinnon ja oikeusjärjestelmän. Kuitenkin vuosina 1908–1917 oli Suomessa toinen sortokausi, jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea.

Passilla on aikoinaan päässyt lyhyeksi ajaksi Venäjän keisarikuntaan vierailulle esimerkiksi matkustamista varten ja se on myönnetty Iisakki Villenpoika Leskiselle, joka on kotoisin Rytkyn kylästä, Kiuruveden pitäjästä, Kuopion läänistä. Hän on passin mukaan naimaton työmies ja uskonnoltaan luterilainen.

Tarkasteltavana lähteenä passi on virallisena asiakirjana hyvinkin luotettava.

Jemina: tutkintotodistus

Emil Virtasen (s. 5.4.1893) tutkintotodistus Jaalan Kimolan ylemmästä kansakoulusta vuodelta 1904, kun hän oli 11-vuotias. Todistuksesta käy ilmi Emilin kouluarvosanat ja oppiaineita ovat siihen aikaan olleet uskonoppi, äidinkieli (lukeminen ja kirjalliset harjoitukset erikseen), maantiede, historia, laskento, muoto-oppi, luonnontiede, piirustus, kaunokirjoitus, laulu, voimistelu ja käsityöt. Arvosanat ovat annettu asteikolla yhdestä kymmeneen.

Vuonna 1904 ei vielä ollut oppivelvollisuutta, joten koulunkäynti oli vapaaehtoista. Suomi oli myös Venäjän alaisuudessa, vaikkakin omasi autonomisen aseman. Ajanjaksolla 1899–1905 oli myös ensimmäinen sortokausi, jolloin Venäjä pyrki lujittamaan ja yhtenäistämään Venäjän valtakuntaa, toteuttamalla vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvaa venäläistämispolitiikkaa Suomen suuriruhtinaskuntaa kohtaan.

Kansakoulu oli tuohon aikaan kuusivuotinen oppilaitos ennen kuin se lakkautettiin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. Tutkintotodistus teki koulunkäynnistä virallisempaa ja sen kautta sai todistusta työlleen ja vaivannäölleen. Merkitys on nykypäivänä hyvin samanlainen kuin ennen.

Lähteenä todistus on hyvä, sillä se on virallinen asiakirja koulun johtajan allekirjoituksella.