PELILLISTÄMINEN: Mari, Kirsi, Heini, Anni

Peli sijoittuu Yhdysvaltain sisällissotaan ja se sisältää siihen liittyviä kysymyksiä.

Ohjeet: Pelilaudalla edetään nopan silmälukujen mukaan. Saapuessa numeroituun ruutuun, vastataan kysymykseen joka löytyy korteista, oikeat vastaukset löytyvät korttien kääntöpuolelta. Vastatessa väärin menettää heittovuoron. Ensimmäinen lopussa on voittaja.

HISTORIAN KÄYTTÖ: Anni, Laura, Jemina & Eemeli

Materiaalinamme on Heikki Laurinollin artikkeli ”Isänmaallisuus oudoissa käsissä”. Artikkelissa Ville Kivimäki harmittelee, että veteraanit on otettu muukalaisvihan kohteeksi ja kunnioitus veteraaneja kohtaan on muuttunut huonompaan suuntaan. Erilaisia itsenäisyyden ja suomalaisuuden symboleja käytetään hyväksi, kun halutaan näyttää omia arvoja. Joskus näiden symbolien käyttö menee yli, esimerkiksi niissä tapauksissa, kun Suomen lippu ripustetaan verhoiksi.

Esim. skinheadit käyttävät paljon leijonariipuksia, minkä takia niistä on tullut suomalaisessa kulttuurissa ns. ’tabu’. Leijonariipukset yhdistetään helposti ääri-isänmaallisuuteen ja rasismiin. Alun perin Suomen itsenäisyyden symbolit ovat siis otettu käyttöön vääriin tarkoituksiin, ja usein käyttäjät puolustavat omia arvojaan näiden symbolien kautta. Myös veteraanit vedetään usein mukaan asioihin perustelemalla, että ollaan veteraanien asialla. Kuitenkaan moni nuoremmasta sukupolvesta ei ymmärrä veteraanien työn merkitystä.

Veteraanit ovat taistelleet sodissa Suomen puolesta ja heidän ansiostaan Suomi on nykyään itsenäinen, jolloin he ovat osa Suomen historiaa. Kivimäen mukaan historiallisesti katsottuna sotasukupolven kestävintä sisäpoliittista perintöä on suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen 1950-luvulta alkaen, ei rasismi, militarismi, uusliberalismi.

Kivimäki arvostelee veteraanien käyttöä ”keppihevosina”, kun heitä käytetään väärin perustelemaan esimerkiksi ruotsin kielen ja maahanmuuton vastustamista. Teksti tuo ilmi, että veteraaneja tulisi kunnioittaa, mutta ei ottaa avuksi yli-isänmaallisiin mielipiteisiin.

Artikkelin voi sitoa historiapolitiikan typologioista yhteiskunnallisiin kommentteihin ja puheisiin, sillä siinä on sisäpoliittinen motiivi.

Vaikka veteraanit ovat taistelleet Suomen puolesta, ei heitä voi rinnastaa ääri-ideologioihin sanomalla, että ollaan ”veteraanien ja isänmaan asialla”. Veteraanit eivät välttämättä arvosta yhteisten symboleiden – esimerkiksi Suomen lipun – liiallista näyttämistä.

Artikkelissa näkee sen, että historian tärkeitä henkilöitä, kuten veteraaneja, arvostetaan vielä jälkikäteenkin.  Veteraaneilla on tärkeä asema yhteiskunnassa, eikä moni uskalla mennä kyseenalaistamaan heidän arvojaan. Kuitenkin joskus arvot ymmärretään väärin, ja niitä käytetään vääriin tarkoituksiin. Kaikista tärkeintä olisi muistaa, että veteraanit eivät liity millään tavalla seksuaalivähemmistöihin tai rasismiin, vaan he ovat puolustaneet Suomea välittämättä siitä, onko yhteiskunnassa homoja tai maahanmuuttajia.

ESINEET: Santeri, Anni, Sanna

Santeri: Vuoden 1677 ruotsalainen kuparikolikko.

Arvoltaan 1 ”ör” eli 1 äyri. Kolikossa lukee kirjaimet C.R.S. Kolikossa on myös kirjaimet SM, joka tarkoittaa ”silver mynt” eli hopearaha. Hopeaa kuparirahassa on vain murto-osa sen painosta. 1600-luvulla, jolloin kolikko oli käytössä, Ruotsi nousi tilapäisesti eurooppalaisen suurvallan asemaan. Kolikkoa käytettiin maksuvälineenä. Kolikosta ei saada tietää, kuka sitä on käyttänyt ja kuinka kauan se on ollut käytössä. Kolikosta ei saa varmaa tietoa juurikaan.

Sanna: Kansakoulun laskuoppi

Nestor Ojalan laatima kansakoulun laskuoppikirja on painettu noin vuonna 1912. Kirjassa itsessään ei lue varsinaista painovuotta, mutta tämä kyseinen vuosi löytyi netistä. Kirjan sisällöstä pystyy hyvin päättelemään että minkälaisia asioita siihen aikaan on opetettu kansakouluissa. Kirjasta ei löydy paljoa tietoa, sillä en ole varma että mistä se on kulkeutunut meidän perheeseemme. Se on kuitenkin ollut meillä jo pitkään.

Anni: Neljä kuvaa vuodelta 1953

Kuvat ovat heinätöistä, marjamatkalta, maitokannujen viemisestä lypsypaikalle ja viimeisessä on neljä sisarusta. Kuvat kertovat millaista arki on ollut vuonna 1953. Niistä myös näkyy millaista vaatetus on ollut maaseudulla tuohon aikaan ja miltä maaseudulla on näyttänyt.

   Ensimmäisessä kuvassa heinätöissä pellolla on kolmesta sukupolvesta ja perheen pienempiäkin on mukana eli kaikki perheessä tekivät töitä tuohon aikaan nuoremmasta vanhempaan. Kuvassa heinätöitä tehdään viikatteilla eli se kertoo sen, ettei koneita vielä pahemmin ollut. Toisessa kuvassa nuoret pojat ovat viemässä maitokannuja lypsypaikalle eli siinäkin tulee ilmi kuinka kaikki osallistuivat arkiaskareisiin. Marjamatka kuva näyttää sen, että ruuanhankinta ja moni tekeminen oli omavaraista.