HISTORIAN KÄYTTÖ: Anni, Laura, Jemina & Eemeli

Materiaalinamme on Heikki Laurinollin artikkeli ”Isänmaallisuus oudoissa käsissä”. Artikkelissa Ville Kivimäki harmittelee, että veteraanit on otettu muukalaisvihan kohteeksi ja kunnioitus veteraaneja kohtaan on muuttunut huonompaan suuntaan. Erilaisia itsenäisyyden ja suomalaisuuden symboleja käytetään hyväksi, kun halutaan näyttää omia arvoja. Joskus näiden symbolien käyttö menee yli, esimerkiksi niissä tapauksissa, kun Suomen lippu ripustetaan verhoiksi.

Esim. skinheadit käyttävät paljon leijonariipuksia, minkä takia niistä on tullut suomalaisessa kulttuurissa ns. ’tabu’. Leijonariipukset yhdistetään helposti ääri-isänmaallisuuteen ja rasismiin. Alun perin Suomen itsenäisyyden symbolit ovat siis otettu käyttöön vääriin tarkoituksiin, ja usein käyttäjät puolustavat omia arvojaan näiden symbolien kautta. Myös veteraanit vedetään usein mukaan asioihin perustelemalla, että ollaan veteraanien asialla. Kuitenkaan moni nuoremmasta sukupolvesta ei ymmärrä veteraanien työn merkitystä.

Veteraanit ovat taistelleet sodissa Suomen puolesta ja heidän ansiostaan Suomi on nykyään itsenäinen, jolloin he ovat osa Suomen historiaa. Kivimäen mukaan historiallisesti katsottuna sotasukupolven kestävintä sisäpoliittista perintöä on suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen 1950-luvulta alkaen, ei rasismi, militarismi, uusliberalismi.

Kivimäki arvostelee veteraanien käyttöä ”keppihevosina”, kun heitä käytetään väärin perustelemaan esimerkiksi ruotsin kielen ja maahanmuuton vastustamista. Teksti tuo ilmi, että veteraaneja tulisi kunnioittaa, mutta ei ottaa avuksi yli-isänmaallisiin mielipiteisiin.

Artikkelin voi sitoa historiapolitiikan typologioista yhteiskunnallisiin kommentteihin ja puheisiin, sillä siinä on sisäpoliittinen motiivi.

Vaikka veteraanit ovat taistelleet Suomen puolesta, ei heitä voi rinnastaa ääri-ideologioihin sanomalla, että ollaan ”veteraanien ja isänmaan asialla”. Veteraanit eivät välttämättä arvosta yhteisten symboleiden – esimerkiksi Suomen lipun – liiallista näyttämistä.

Artikkelissa näkee sen, että historian tärkeitä henkilöitä, kuten veteraaneja, arvostetaan vielä jälkikäteenkin.  Veteraaneilla on tärkeä asema yhteiskunnassa, eikä moni uskalla mennä kyseenalaistamaan heidän arvojaan. Kuitenkin joskus arvot ymmärretään väärin, ja niitä käytetään vääriin tarkoituksiin. Kaikista tärkeintä olisi muistaa, että veteraanit eivät liity millään tavalla seksuaalivähemmistöihin tai rasismiin, vaan he ovat puolustaneet Suomea välittämättä siitä, onko yhteiskunnassa homoja tai maahanmuuttajia.

HISTORIAN KÄYTTÖ: Santeri, Jaakko ja Inka

Iron Maiden - Two minutes to midnight

Two minutes to midnigth on englantilaisen Iron Maiden heavymetal yhtyeen vuonna 1984 julkaisema kappale, joka on vahvasti sodan- ja politiikanvastainen. ”Two minutes to midnight” viittaa ns. Tuomionpäivän kelloon, joka on Chicagon yliopiston seinällä roikkuva, ydintuhon läheisyyttä havainnoillistava kellotaulu. Keskiyö kuvastaa ihmiskunnan tuhoutumista ydinsodan seurauksena. Syksyllä 1953 kello siirtyi kahden minuutin päähän keskiyöstä sekä Yhdysvaltojen että Neuvostoliiton testatessa H-pommeja vain kuukausien aikaerolla.

       Kappale ottaa vahvasti kantaa valtioiden ydinohjelmiin ja niistä mahdollisesti seuraavaan ydinsotaan ja sotaan yleisesti.  Sen lyriikat ovat täynnä vastenmielisiä mielikuvia aiheuttavia ilmauksia, kuten:”To kill the unborn in the womb, - -, the napalm screams of human flames, --, we oil the jaws of the war machine and feed it with our babies.”

      Kappaleessa viitataan muutamaan historialliseen tapahtumaan, teokseen ja vaikuttajaan, esimerkiksi kauheuksista tunnettuun saksalaiseen Bergen-Benin keskitysleiriin, Grimmin veljesten karuun tarinaan kultaisesta hanhesta ja demoneihin. Viittaukset vahvistavat kuuntelijan saamaa mielikuvaa kappaleen synkkyydestä. Negatiiviset, monille tutut aiheet tekevät kappaleen sanomasta helpommin lähestyttävän ja ymmärrettävän, mutta kuitenkin tulkinnanvaraisen. Lisäksi viittaukset muistuttavat ihmisen historian hirmuteoista ja siitä, että maailmassa tapahtuu jatkuvasti samankaltaisia kauheuksia. Tällä pyritään vaikuttamaan kuuntelijoiden ihmiskuvaan ja ajatuksiin sodasta ja sen moraalisuudesta.

Historialliset vaikutteet tekevät ongelmasta myös todellisemman, sillä ne huomauttavat, että ihminen on ennenkin onnistunut tekemään esimerkiksi holokaustin tapaisia hirveyksiä. Kappaleen sanoma ei välttämättä välittyisi niin vahvana ilman viittauksia

    Kappaleen kuvaus sodan mielettömyydestä sitoo sen historiapolitiikan typologioista historian julkaisuihin, joilla on universaalin hyvän motiivi. Kappale pyrkii herättämään ihmiset todellisuuteen sodan järjettömyydestä, ja siten vaikuttamaan ihmisten toimiin maailmanlaajuisesti. 

Lähteet: 

https://www.youtube.com/watch?v=2IfM6HM2rRs

http://fi.wikipedia.org/wiki/2_Minutes_to_Midnight

http://en.wikipedia.org/wiki/Golden_Goose

http://lyrics.wikia.com/Iron_Maiden:2_Minutes_To_Midnight

https://drive.google.com/file/d/0B9LGkb19Kj8RU3ZPMV9YbEtoVFk/view

HISTORIAN KÄYTTÖ: Tiia, Tiina Parkkila, Miia

Teemu Keskisarja kertoo Ira Koivun artikkelissa, että Internet levittää laiskottelua. Hän vertaa nykyajan internetin ja etenkin sosiaalisen median käyttöä aikaan, kun Internetin käyttäminen oli vielä suhteellisen harvinaista. Keskisarja on kommentoinut Koivun artikkelissa vihaavansa internetiä etenkin siksi, että se on vähentänyt painetun sanan eli kirjojen myyntiä. Hän pelkää kirjojen ns. ”kuolevan sukupuuttoon”. Historiaa tässä on käytetty tukena siten, että selvästikin ennen vanhaan kirjojen käyttö oli yleisempää.
Keskisarja kommentoi artikkelissa myös paljon kirjastoja ja niiden merkittävyyttä ja vaikka internet onkin yleisessä käytössä, ei kirjasto ole menettänyt niinkään käyttäjämääräänsä. Hänen mukaansa Internet on laiskuuden myötä tuonut ihmisten keskelle typeryyden ja Internetin väärinkäyttämisen mm. pornografian hakemiseen, mikä ei mitenkään voi korvata kirjojen tuomaa sivistystä.  Lisäksi media- ala on tuonut maahamme työttömyyttä, mistä Keskisarja on hieman huolissaan.
Historian avulla Keskisarja yrittää tuoda julki sen faktan, etteivät Internet ja kirjat aja samaa asiaa. Historia tuo julki sen, miten ennen vanhaan kaikki tieto haettiin kirjoista, mikä oli hyvä. Sosiaalisen median tullessa kuvaan, esimerkiksi lähdekriittisyyden tarve on noussut. Kirjoihin ei välttämättä paineta sellaista tekstiä, mikä ei pitäisi paikkansa.  Sosiaalisessa mediassa mikään ei estä yksittäistä ihmistä selittämään nettiin omia mielipiteitään ja ”faktoja” jotka eivät välttämättä ole oikeita.
Kansainvälistyminen on myös Keskisarjan mielessä. Hän pelkää sen vaikuttavan mm. Suomen kielen olemassaoloon, sillä kirjoitustaitoa syövyttää tämä kyseinen ”kansainvälistymiskiima.” Suomalaista kirjoitettua sanaa ei arvosteta samalla tavalla, kuin mitä ennen.
Teksti kuuluu mielestämme Sisäpoliittiseen motiiviin Julkiseen historiakulttuuriin, sillä kyseessä on kuitenkin maamme omat ”ongelmat” kuten suomenkielen kirjoitustaidon hälveneminen ja internetin tuoma laiskuus yhteiskunnallemme. artikkelissa käsitellään myös maamme työttömyyttä ja painetun tekstin suuren arvostuksen katoamista. Tekstissä tulee myös julki se, miten nämä kyseiset muutokset vaikuttavat juuri Suomen tilanteeseen. Mielestämme muotona toimii julkinen historiakulttuuri, sillä kyseessä on tavallaan pieni yhden ihmisen tekemä ”protesti”.
Historian arvo kyseisessä tekstissä on näkyvä, mutta ei painotteinen. Keskisarja toki historioitsijana tuo esille monia hyviä pointteja maamme historiasta, mutta perustelee väitteitään myös nykyajan puitteissa. Täytyy ottaa huomioon se, miten Keskisarja on myös itsekin kirjailija jonka työhön vaikuttaa kyseinen Internet – ilmiö. Näin on helppo ottaa negatiivinen kanta sosiaaliseen mediaan ja sen ”turhuuteen”.

ESINEET: Juhani, Veera & Inka

Juhani Finskas - Kotijuustomuotti

Juhanin esineenä on hänen isänäidinäidin kotijuustontekoastia. Esine on noin 100- vuotta vanha. Esine edustaa vahvasti vanhanajan omavaraistalouteen liittyvää arkista ruuanlaittoa. Vanhan ajan omavaraistaloudessa kaikki ruoka on tuotettu itse, ja kaikki ruuanteko on myös omalla vastuulla. Kaikki kulhot, mukit ja ym. ruuanlaittovälineet ovat olleet tärkeässä roolissa.

Isoisoäitini on myös ollut ison maatilan emäntänä, ja hoitanut monille kymmenille työmiehille ruokaa, tätäkin muottia apuna käyttäen. Tällaiset kotiruoantekovälineet ovat olleet tärkeitä myös omalle isoisoäidilleni jokapäiväisessä ruoanlaitossa.

Niin kuin kaikilla ruuanlaittovälineillä mitä ennen vanhaan on ollut, tämäkin esine on ollut tärkeässä roolissa, ja melkein jokapäiväisessä käytössä. Muotti on tarkkaan käsintehty, niin kuin kaikki vanhat keittiövälineet. Saumat ovat tarkasti rakennettu, jokainen sauma tarkasti mitattu ja hiottu paikoilleen. Pohjassa on koristekaiverrus mikä saa tehtyyn juustoon hienon kaiverruksen.

Juustomuotti on todennäköisesti aito, koska olen kuullut siitä itse kerrottavan, ja se on selvästi vanhan näköinen. Se myös näyttää ja vaikuttaa samoilta kun muut kotijuustomuotit. Materiaalit ovat kuluneita, naulat ovat ruostuneet ja muotti on muutenkin kuluneen näköinen.

 Veera Lehtinen - Valokuva höyrylaivasta

Veeran esine on valokuva höyrylaiva Iitinvirrasta. Valokuva on noin vuodelta 1938. Höyrylaivaa on käytetty puiden hinaamiseen lauttoina eli pyräinä. Laiva on kuljetettu Helsinki-Pietari junaradalta Jokuenkylän kautta Leininselälle. Kuvassa olevat henkilöt ovat laivan miehistöä ja Jokuenkyläläisiä ja he ovat olleet mukana siirtämässä laivaa. Laivan päällä istuvat miehet ovat miehistöä ja hattupäinen mies on laivan kapteeni. Kuvaajasta ei ole tietoa.

Jonkun laivan miehistöön kuuluvan henkilön näkökulmasta, on kuvan tapahtumalla ollut hyvin suuri merkitys. Laivalta hän on saanut työpaikan ja laivan kuljettaminen ympäri Suomea on ollut mielenkiintoinen ja jännittävä tapahtuma. Kun taas kyläyhteisön näkökulmasta tapahtuma on ollut myös hyvin suuri, koska laiva on kuljetettu hyvin läheltä ihmisten koteja sekä vielä kaiken lisäksi kyläläiset ovat saaneet olla mukana auttamassa sen siirtämisessä.

Kuvaa tuskin on lavastettu eikä sitä ole pyritty muokkaamaan mitenkään eikä myöskään kuvalla pyritä antamaan väärää tietoa. Kuvassa ainoana ongelmana on se, että laivan koosta voi saada väärän käsityksen.

 Inka Tuomainen - Yhteishyvä aikakausilehti

Inkalla on esineenä vuonna 1945 ilmestynyt aikakausilehti Yhteishyvä, joka on julkaistu helmikuun toisena päivänä. Tuohon aikaan lehdet olivat tärkeitä tiedon välittäjiä. Lehti sijoittuu jatkosodan jälkeiseen aikaan, jolloin Lapin sota ei vielä ollut loppunut. Lehdessä ei kirjoiteta sodasta, lähinnä muista arkisista, tavallista ihmistä kiinnostavista asioista: ajankohtaisista ilmiöistä, paikallisista uutisista ja ihmisistä. Lehdessä on artikkeleita muun muassa kuolleesta Kanslianeuvos Niilo Liakkasta, vinkkejä puutarhan ja kodin kunnostukseen, mielipidekirjoituksia nuorisosta, mainoksia ja sarjakuvia.  

    Lehti on antanut lukijalle viihdykettä ja informaatiota. Laajemmasta näkökulmasta ajateltuna lehti on ollut hyvä väylä tiedon kululle, niin tärkeille valtakunnallisille aiheille, huumorille, vinkeille ja mainostajille. Se kertoo aikansa kaupankäynnistä, uusista tuotteista, tavoista hoitaa arkipäiväisiä asioita (esimerkiksi tehdä saippuaa) ja ihmisisä kiinnostaneista aiheista.

Lehti, aivan kuten nykypäivänkin lehdet, saattaa antaa puolueellisen näkökulman aiheistaan, etenkin kantaaottavissa artikkeleissaan. Toimittajat ovat valinneet lehden sisällön jostakin syystä, heillä on ollut jokin tavoite teksteilleen. Lisäksi lehteen päätyneet mainokset saattavat ohjata lukijaa muuttamalla heidän kulutustottumuksiaan. Lehden kunnosta, sisällöstä ja taustatiedoista voidaan päätellä sen olevan aito.

    

ESINEET: Tiina Parkkila, Mikko, Rasmus Fors

Rasmuksella on noin 200 vuotta vanha ikoni Mariasta ja Jeesuksesta. Lähdekriittisesti ajateltuna ikonin todellista ikää ei voida tarkkaan arvioida, sillä itse ikonissa ei ole kirjattu vuotta eikä mitään tekstiä. Maalipinta on erittäin kulunut ja ikoni on osakseen mennyt palasiksi. Rasmuksen mukaan ikoni on Rasmuksen äidin mummon isoäidin äidin ja se on peräisin Venäjältä 1800 – luvulta. Rasmuksen mukaan ikoni on lasten käyttöön ostettu halpa esine. Lähdekriittisesti ainoa info tulee Rasmuksen äidiltä, jonka suvussa esine on kulkenut, eli tieto on kulkeutunut suullisesti. Siitä ei enää ole olemassa kirjoitettuja lähteitä. Rasmuksen äidin mukaan ortodoksisella venäjällä äiti usein antoi lapsilleen kyseisen tyylisen ikonin. Historian opettaja sanoi kyseessä on mahdollisesti matkaikoni, sen säilityslaatikon ja ripustuskoukun perusteella.

Mikolla on hänen sukutalonsa alkuperäiset piirustukset vuodelta 1921. Vuosiluku piirustuksissa mainitaan, kuten piirustusten tekijäkin Mikon mummon äidin isä Konsta Samo. Piirustukset on allekirjoittanut rakennusmestari Heikki Siikonen. Tutkimme asiaa googlettamalla Heikki Siikosen nimen, ja saimme selville tämän ammatin ja että hän toimi rakennusmestarina kyseisenä vuosikymmenenä. Piirustukset on allekirjoitettu Hyvinkäällä ja Mikko tunnistaa kyseessä tosiaankin olevan heidän oma talonsa, joka on suvussa kulkenut sen rakentamisesta asti.
Piirustusten pohjalta on tehty talo jota kuitenkin on muokattu nykyaikaan. Mikon mukaan kyseistä taloa ei näiden piirustusten pohjalta enää välttämättä tunnistaisi, sillä sitä on remontoitu useammin kuin kerran.
Jos vuosilukua ei mainittaisi, voitaisiin jotenkin päätellä piirustusten ikä. Esimerkiksi pohjapiirustuksessa jokaisessa huoneessa on oma takka jotta asunto saatiin lämpimäksi. Mitään vessaa piirustuksessa ei ilmene, mikä nykypäivänä olisi outoa.
Huomioimme myös, että kun vertaa kyseistä pohjapiirustusta nykyaikaisiin pohjapiirustuksiin, mitään mullistavaa uudistusta ei ole tapahtunut.



Tiinan kirjeessä mainitaan kirjeen tekemisen päivämäärä 23.9.1979. Kirjeessä Tiinan isomummo on siskoineen kirjoittanut Tiinan Mummolle. Tiinan mummon mukaan kirje on kirjoitettu Tiinan isomummon kotipaikkakunnalla Reisjärvellä heidän kodissaan. Kirje on henkilökohtainen ja se kertoo mikrohistoriasta, eli kirje käsittelee vain kirjoittajan henkilökohtaista elämää. Kirjeessä tulee ilmi sen aikainen tyypillinen vapaa – ajan vietto, omenoiden ja puolukoiden kerääminen ja talon yleinen hoito. Teknologia ei ole niin suuressa roolissa kuin mitä se nykyään on, joten tähän aikaan kirjeet olivat yleinen tapa viestitellä tosille. Kirjoituksessa on erilainen kirjoitustyyli kuin mitä nykyään puhutaan, mutta toisaalta kirjoittaja oli iäkkäämpi henkilö jo muutenkin.

Pohjapiirustukset

Ikoni 

Kirje