PELILLISTÄMINEN: VIsa, Toni, Rasmus, Santeri

Berliinin valloituspeli. Pelin teema on itävaltioiden ja länsivaltioiden kilpailu Berliinistä. Pelin tarkoitus on päästä mahdollisimman nopeasti Berliinii. Vastaamalla sota-aiheisiin kysymyksiin oikein, pääsee yhden ruudun kerrallaan eteenpäin.

PELILLISTÄMINEN: Mari, Kirsi, Heini, Anni

Peli sijoittuu Yhdysvaltain sisällissotaan ja se sisältää siihen liittyviä kysymyksiä.

Ohjeet: Pelilaudalla edetään nopan silmälukujen mukaan. Saapuessa numeroituun ruutuun, vastataan kysymykseen joka löytyy korteista, oikeat vastaukset löytyvät korttien kääntöpuolelta. Vastatessa väärin menettää heittovuoron. Ensimmäinen lopussa on voittaja.

HISTORIAN KÄYTTÖ: Tiina Purho, Kaisa Eerola, Rasmus Fors, Arttu Lehtonen

1.

Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin piti puheen Moskovan Kremlissä 18.3.2014 aiheena kansanäänestys, jolla pyrittiin selvittämään kuinka moni oli kannattanut liittymistä takaisin Venäjään. Puheessaan Putin vetoaa Krimin ja Venäjän yhteiseen historiaan ja erityisesti siihen, että Krimillä on sijainnut Khersonesos, jossa ruhtinas Vladimir Suuri otti kasteen, ja jonka hengelliset urotyöt ovat auttaneet määrittämään Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän yhteistä kulttuuria.

Hän vetoaa myös Krimille haudattuihin venäläisiin sotilaisiin, jotka auttoivat vuonna 1783 ottamaan Krimin osaksi Venäjän valtakuntaa. Krimillä myös sijaitsee useita tärkeitä kaupunkeja kuten Sevastopol, joka on Venäjän laivaston syntyaluetta.

Tärkeänä pointtina Putin pitää myös sitä, että Krimin asukkaista suuri osa on etnisiä venäläisiä ja orientoitunut Venäjään, jonka kansanäänestys on osoittanut.

Bolshvekikkien vallankumouksen jälkeen Ukrainaan liitettiin Etelä-Venäjälle kuuluneita alueita, mikä repi kansan osiin. Näistä alueista muodostui nykyinen Kaakkois-Ukraina. Myöhemmin myös Krimi luovutettiin Ukrainan yhteyteen. Nämä tapahtumat rikkoivat voimassa olleita perustuslaillisia normeja.

Myös Kiovaa oli pidetty Venäjän kaupunkien äitinä.

Putinin mukaan Neuvostoliiton hajotessa Venäjä oli havahtunut siihen, että Krimi oli viety heiltä pois ja tekoa pidettiin suorastaan ryöstönä. Tapahtuma oli myös kansalle järkytys, sillä he eivät enää tienneet minkä maan kansalaisia olivat.

Vaikea tilanne jatkui kun Krimillä asuvia venäläisiä yritettiin jatkuvasti pakottaa unohtamaan oma historiallinen muisti ja kansallinen identiteetti. Poliittinen kriisi kävi raskaaksi niin valtiolle kuin kansalaisillekin.

2.

Putin pyrkii puheessaan historian avulla havainnollistamaan kuinka Krimin niemimaan pitäisi oikeasti kuulua Venäjälle. Hän haluaa saada muut maat ymmärtämään hänen näkökantansa asiasta, ja sillä tavoin edes jotenkin asettumaan puolelleen. Putin kertoo puheessaan, kuinka Krim on ennen kuulunut Neuvostoliittoon ja Neuvostoliiton hajotessa Krim liitettiin vain yhtäkkiä Ukrainaan. Hän yrittää selittää että krimiläiset vain siirrettiin yhdessä yössä valtiosta toiseen, mikä ei ole ketään kohtaan reiluja ja näin ollen yrittää saada sympatiapisteitä länsimailta. Mutta mihin maahan krimiläiset alun perin halusivatkaan edes kuulua? Ukrainaan, Venäjään vai halusivatko he olla kokonaan itsenäisiä. ”Nato on pysynyt kaikilta sisäisiltä prosesseiltaan, toimii isännän ottein meidän kotimme vieressä, taikka meidän historiallisilla alueillamme”. Tällä Putin tarkoittaa että esim. Azerbaidžanin tasavalta tai Ruotsi ei missään nimessä pitäisi liittyä Natoon, sillä etenkin slaavimailla on samanlaisia kulttuureita ja putin voisi perustella niiden pakkoyhteenliittoa samalla tavalla kuin krimin liittämistä Venäjään. ”Ennen kaikkea piti auttaa sellaisten olosuhteiden luomisessa, jotka olisivat tehneet mahdolliseksi rauhanomaisen ja vapaan tahdonilmaisun, jonka avulla krimiläiset saisivat itse päättää kohtalostaan – ensimmäisen kerran Krimin historiassa.”, tämä on hyvä esimerkki venäjän propagandasta. Hauskaahan tässä onkin se, että kovin rauhanomaisesti venäjä ei asioitaan hoida…

3.

Puheessa on hyvin selkeä ulkopoliittinen motiivi, joten sen voi periaatteessa kytkeä kahteen eri typologiaan, molemmat ovat kumminkin ulkopoliittisia typologioita: laillisten toimijoiden päätökset sekä yhteiskunnalliset kommentit ja puheet, joihin materiaalimmekin sisältyy.

4.

Putinin puhe tuo laajasti ja monipuolisesti esille Venäjän ja Ukrainan historiaa kertoen kaikista niistä tapahtumista, jotka ovat vaikuttaneet siihen miten kyseiset maat ovat kehittyneet nykypäivään. Maiden värikäs historia on syy siihen, miksi tilanne ei tänäkään päivänä vielä ole rauhoittunut, sillä Ukrainan ja Venäjän välit ovat jälleen tulehtuneet. Historian arvo on selkeästi näkyvillä: sota ja konfliktit jatkuvat yhä, eikä loppua niille ole näkyvissä. Menneiden vuosien tapahtumat eivät ole vieläkään unohtuneet päättäjien muttei myöskään kansalaisten mielissä, ja tapahtuneille vääryyksille halutaan oikeutta.

HISTORIAN KÄYTTÖ: Santeri, Jaakko ja Inka

Iron Maiden - Two minutes to midnight

Two minutes to midnigth on englantilaisen Iron Maiden heavymetal yhtyeen vuonna 1984 julkaisema kappale, joka on vahvasti sodan- ja politiikanvastainen. ”Two minutes to midnight” viittaa ns. Tuomionpäivän kelloon, joka on Chicagon yliopiston seinällä roikkuva, ydintuhon läheisyyttä havainnoillistava kellotaulu. Keskiyö kuvastaa ihmiskunnan tuhoutumista ydinsodan seurauksena. Syksyllä 1953 kello siirtyi kahden minuutin päähän keskiyöstä sekä Yhdysvaltojen että Neuvostoliiton testatessa H-pommeja vain kuukausien aikaerolla.

       Kappale ottaa vahvasti kantaa valtioiden ydinohjelmiin ja niistä mahdollisesti seuraavaan ydinsotaan ja sotaan yleisesti.  Sen lyriikat ovat täynnä vastenmielisiä mielikuvia aiheuttavia ilmauksia, kuten:”To kill the unborn in the womb, - -, the napalm screams of human flames, --, we oil the jaws of the war machine and feed it with our babies.”

      Kappaleessa viitataan muutamaan historialliseen tapahtumaan, teokseen ja vaikuttajaan, esimerkiksi kauheuksista tunnettuun saksalaiseen Bergen-Benin keskitysleiriin, Grimmin veljesten karuun tarinaan kultaisesta hanhesta ja demoneihin. Viittaukset vahvistavat kuuntelijan saamaa mielikuvaa kappaleen synkkyydestä. Negatiiviset, monille tutut aiheet tekevät kappaleen sanomasta helpommin lähestyttävän ja ymmärrettävän, mutta kuitenkin tulkinnanvaraisen. Lisäksi viittaukset muistuttavat ihmisen historian hirmuteoista ja siitä, että maailmassa tapahtuu jatkuvasti samankaltaisia kauheuksia. Tällä pyritään vaikuttamaan kuuntelijoiden ihmiskuvaan ja ajatuksiin sodasta ja sen moraalisuudesta.

Historialliset vaikutteet tekevät ongelmasta myös todellisemman, sillä ne huomauttavat, että ihminen on ennenkin onnistunut tekemään esimerkiksi holokaustin tapaisia hirveyksiä. Kappaleen sanoma ei välttämättä välittyisi niin vahvana ilman viittauksia

    Kappaleen kuvaus sodan mielettömyydestä sitoo sen historiapolitiikan typologioista historian julkaisuihin, joilla on universaalin hyvän motiivi. Kappale pyrkii herättämään ihmiset todellisuuteen sodan järjettömyydestä, ja siten vaikuttamaan ihmisten toimiin maailmanlaajuisesti. 

Lähteet: 

https://www.youtube.com/watch?v=2IfM6HM2rRs

http://fi.wikipedia.org/wiki/2_Minutes_to_Midnight

http://en.wikipedia.org/wiki/Golden_Goose

http://lyrics.wikia.com/Iron_Maiden:2_Minutes_To_Midnight

https://drive.google.com/file/d/0B9LGkb19Kj8RU3ZPMV9YbEtoVFk/view

HISTORIAN KÄYTTÖ: Tiia, Tiina Parkkila, Miia

Teemu Keskisarja kertoo Ira Koivun artikkelissa, että Internet levittää laiskottelua. Hän vertaa nykyajan internetin ja etenkin sosiaalisen median käyttöä aikaan, kun Internetin käyttäminen oli vielä suhteellisen harvinaista. Keskisarja on kommentoinut Koivun artikkelissa vihaavansa internetiä etenkin siksi, että se on vähentänyt painetun sanan eli kirjojen myyntiä. Hän pelkää kirjojen ns. ”kuolevan sukupuuttoon”. Historiaa tässä on käytetty tukena siten, että selvästikin ennen vanhaan kirjojen käyttö oli yleisempää.
Keskisarja kommentoi artikkelissa myös paljon kirjastoja ja niiden merkittävyyttä ja vaikka internet onkin yleisessä käytössä, ei kirjasto ole menettänyt niinkään käyttäjämääräänsä. Hänen mukaansa Internet on laiskuuden myötä tuonut ihmisten keskelle typeryyden ja Internetin väärinkäyttämisen mm. pornografian hakemiseen, mikä ei mitenkään voi korvata kirjojen tuomaa sivistystä.  Lisäksi media- ala on tuonut maahamme työttömyyttä, mistä Keskisarja on hieman huolissaan.
Historian avulla Keskisarja yrittää tuoda julki sen faktan, etteivät Internet ja kirjat aja samaa asiaa. Historia tuo julki sen, miten ennen vanhaan kaikki tieto haettiin kirjoista, mikä oli hyvä. Sosiaalisen median tullessa kuvaan, esimerkiksi lähdekriittisyyden tarve on noussut. Kirjoihin ei välttämättä paineta sellaista tekstiä, mikä ei pitäisi paikkansa.  Sosiaalisessa mediassa mikään ei estä yksittäistä ihmistä selittämään nettiin omia mielipiteitään ja ”faktoja” jotka eivät välttämättä ole oikeita.
Kansainvälistyminen on myös Keskisarjan mielessä. Hän pelkää sen vaikuttavan mm. Suomen kielen olemassaoloon, sillä kirjoitustaitoa syövyttää tämä kyseinen ”kansainvälistymiskiima.” Suomalaista kirjoitettua sanaa ei arvosteta samalla tavalla, kuin mitä ennen.
Teksti kuuluu mielestämme Sisäpoliittiseen motiiviin Julkiseen historiakulttuuriin, sillä kyseessä on kuitenkin maamme omat ”ongelmat” kuten suomenkielen kirjoitustaidon hälveneminen ja internetin tuoma laiskuus yhteiskunnallemme. artikkelissa käsitellään myös maamme työttömyyttä ja painetun tekstin suuren arvostuksen katoamista. Tekstissä tulee myös julki se, miten nämä kyseiset muutokset vaikuttavat juuri Suomen tilanteeseen. Mielestämme muotona toimii julkinen historiakulttuuri, sillä kyseessä on tavallaan pieni yhden ihmisen tekemä ”protesti”.
Historian arvo kyseisessä tekstissä on näkyvä, mutta ei painotteinen. Keskisarja toki historioitsijana tuo esille monia hyviä pointteja maamme historiasta, mutta perustelee väitteitään myös nykyajan puitteissa. Täytyy ottaa huomioon se, miten Keskisarja on myös itsekin kirjailija jonka työhön vaikuttaa kyseinen Internet – ilmiö. Näin on helppo ottaa negatiivinen kanta sosiaaliseen mediaan ja sen ”turhuuteen”.

ESINEET: Enni, Alisa ja Aki

Alisan esine- isän viimeinen kirje lapsilleen                    

Mihin historialliseen kontekstiin ja aikakauteen esine voidaan liittää?

Isän viimeinen kirje lapsilleen on kirjoitettu vuonna 1899, kun isä oli kuolemansairas. Vuosiluvun mukaan tämän kirjeen voidaan liittää aikaan, jolloin sortokausi lähti liikkeelle.

Mikä on ollut esineen merkitys? Tätä pitää pystyä tarkastelemaan pienessä ja suuressa mittakaavassa.

Kirjeen kirjoittaja, isä, on halunnut jättää tyttärilleen viimeisen viestinsä, jossa hän antaa oman siunauksensa lisäksi Herran siunauksen.  Tämän kirjeen tarkoituksena on ollut jättää hyvästit, sillä todennäköisesti hän on kuollut pian tämän kirjeen kirjoittamisen jälkeen. Aikakauden perusteella kirjeestä voidaan päätellä, että kirjeen kirjoittaminen on ollut perhesuhteita yhdistävää, ja sen sanomaa on harkittu tarkkaan. Kirje osoittaa että kirjoittaja perheineen kuuluu ehkä hieman parempaan säätyyn.

Millaisia lähdekriittisiä huomioita esineestä voi tehdä?

Kirje on henkilökohtaisesti osoitettu rakkaille lapsille, joten kirje on aito, sekä kirjeestä löytyy myös lähetyspaikka sekä – aika. Lähetysajasta voidaan olla varmoja, sillä kirje on kirjoitettu musteella, ja se on erittäin vanha ja hauras.

Akin esine- eri vuosikymmenien rahoja

Mihin historialliseen kontekstiin ja aikakauteen esine voidaan liittää?

Seteleistä vanhin on vuodelta 1916 ja uusin on vuodelta 1986. Aikakaudellisesti rahat voidaan liittää niissä esiintyvien henkilöiden kuviin, esimerkiksi vuoden 1963 kymmenen markan setelissä esiintyy J. K. Paasikivi. Lisäksi seteleissä lukee vuosiluku. Kolikoissakin on vuosiluvut sekä jotkin juhlakolikot ovat liitetty sen vuoden tapahtumiin, esimerkiksi Helsingin olympialaiset vuonna 1952. 1942 vuoden 10 pennin kolikossa on reikä, joka on tehty koska Suomi tarvitsi silloin paljon resursseja. Markka on myös Suomen ensimmäinen virallinen raha.

Mikä on ollut esineen merkitys? Tätä pitää pystyä tarkastelemaan pienessä ja suuressa mittakaavassa.

Yksityisen ihmisen tasolla merkitys on ollut rahallinen ja omaisuutta on mitattu sillä. Yhteiskunnallinen merkitys on rahojen kuvapuolilla, esim. tärkeät ihmiset ja tapahtumat, sekä sen kaupallinen merkitys on suuri. Erittäin merkittävien tapahtumien aikaan on tehty erikoisia juhlarahoja, esim. Lahden MM-hiihtojen 1989 juhlaraha.

Millaisia lähdekriittisiä huomioita esineestä voi tehdä?

Esineet ovat käytetyn näköisiä, sekä toisissa seteleissä on allekirjoitus. Kolikot eivät ole enää metallin kiiltäviä.

Ennin esine- valtion ostokortit      

    

Mihin historialliseen kontekstiin ja aikakauteen esine voidaan liittää?

Kortit voi liittää talvisodan jälkeiseen pula-aikaan, jolloin ostokortteja jouduttiin käyttämään ruuan säännöstelyssä. Kortit ovat vuosilta 1941- 1943, jolloin elintarvikkeiden määrä oli niukkaa, ja sitä piti säännöstellä, ns. ¨panna kortille¨.

Mikä on ollut esineen merkitys? Tätä pitää pystyä tarkastelemaan pienessä ja suuressa mittakaavassa.

Yksityiselle henkilölle kortit olivat merkityksellisiä, sillä niiden avulla saatiin ostettua ruokaa ja tarvikkeita. Jokainen tarvike tarvitsi oman korttinsa, ja näin ollen kortteja kertyi yhdellekin henkilölle useampia. Valtiolle kortit olivat keino säännöstellä ruokaa ja tarvikkeita, niin että niitä riitti kaikille.

Millaisia lähdekriittisiä huomioita esineestä voi tehdä?

Kortit ovat vanhoja ja hauraita, niissä on omistajan nimi ja heidän syntymävuotensa. Lisäksi korteista löytyy Kansanhuoltolautakunnan leimat, sekä vuosiluvut. Korteista on myös leikelty palasia sen mukaan mitä on ostettu.

ESINEET: Suvi, Elina, Jaakko

Esine 1 : Hämeen Kansa, sosiaalidemokraattinen työväenlehti, 1943

Vuonna -43 käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välistä jatkosotaa, joka kesti 25.6.1941- 19.9.1944. Saksalaisia oli mukana tukemassa Suomea. Lehdessä kerrotaan, kuinka Suomen 4- miehinen partio tuhosi 30-miehisestä vihollisjoukosta 12 miestä.
Artikkeleissa on propagandaa ja Suomen hengen nostatusta. Neuvostoliitosta ei kerrota mitään, mikä voisi huolestuttaa Suomea.
Isoin otsikko lehdessä koski Englannin kommunistipuolueesta jota ei hyväksytty Englannin työväenpuolueen jäseneksi. Tällä yritetään kiinnittää suomalaisten huomio Suomen sodasta. Luulisi kuitenkin, että Suomen sota olisi kiinnostavampi kuin ulkomaan asiat.

Esine 2 : Kauppakirja vuodelta 1901 koskien Viipurin läänissä

Valkjärven pitäjässä sijaitsevaa Veikkolan tilaa. Tila on ostettu Suomen valtiolta, joka on ensiksi ostanut maa-alueet silloiselta vapaaherra Vladimir von Frederickz’iltä, joka oli aatelinen. Samassa kauppakirjassa on perintökirja, joka antaa oikeuden ostajan jälkeläisille asua tilalla.  Kauppakirja on kirjoitettu suomeksi ja ruotsiksi.
Tilan ostaja on ostanut Veikkola nimisen maatilan itselleen, jotta saisi tienattua elantonsa maanviljelystä.  Tila on kulkenut suvussa aina sotaan asti, jolloin asukkaat lähtivät Perheniemeen evakkoon.
Ylipäätänsä tuohon aikaan maan omistaminen on yhteiskunnallisesti iso asia, koska harvoissa maissa maan omistaminen ja sen periminen oli mahdotona.
Lähdekriittisesti kauppakirja on hyvä lähde, koska se on virallinen asiakirja.

Esine 3 : Pumppumeisseli, joka on noin 50- vuotta vanha. 

Pumppumeisselin tekijä on Stanley Works, Sheffield, Englanti. Nykyään Stanley Works tunnetaan nimellä Stanley Black & Decker.
Tuon ajan teollisuus oli kehittynyt ja kehityksen näkee työkaluissa. Meisselin merkitys on ollut sitä käyttäneelle henkilölle aikalailla sama kuin yhteiskunnalle silloin. Pumppumeisseli vei ruuvaamisen uudelle tasolle ja siitä tuli helpompaa ja nopeampaa. 

ESINEET: KIrsi, Rasmus R, Laura

Ryhmämme esineitä ovat:

-Lotta Svärd-merkki

-Revolveri

-Valokuva-albumi

Lotta Svärd oli naisten vapaaehtoinen yhdistys. Se toimi vuosina 1920-1944. Toiminnassaan naiset auttoivat erilaisissa tehtävissä tukeakseen sotilaita. Merkki annettiin jokaiselle lottalupauksen antaneelle, ja merkki kuului alun perin isoäidille. Merkki on aito. Isoäiti käytti merkkiä aina lottatehtävissä. Merkillä voi olla suuri merkitys tietyille yksilöille, jos kokee olevansa sen ansiosta tärkeässä asemassa. Myös yhteisössä sillä on kuitenkin tunnearvoa. Lotta Svärd-järjestö lakkautettiin, ja tämän jälkeen merkit ovat olleet laittomia.

Revolveri on n.1870-luvulta. Ase oli puolustukseksi, ja se kuului isoäidin isoisälle. Ase oli turvaksi ja auktoriteetin merkiksi. Revolveri on Smith and Wessonin valmistama ja sitä on tehty n.100 000 kappaletta.

Valokuva-albumi 1900 luvun alusta, kuvat keskittyvät lähinnä Suomen sisällissotaan. Kuvat on otettu, jotta tästä ajasta jäisi muistoja ja dokumentteja muulle suvulle. Ne ovat tärkeässä osassa historiaa, koska niitten kautta voi nähdä millaista sodassa on ollut. Albumiin on kerätty kuvia sukulaisista, joten sillä on omalle suvulle tietynlaista tunnearvoa. Se voi olla myöskin kansan keskuudessa merkittävä, koska siinä on kuvia Suomen historiallisista tapahtumista. Kuvien todenperäisyyttä voi epäillä, eikä tarkkaa kuvanottoaikaa voi tietää. Suurin osa kuvista on kuitenkin otettu sukulaisista, jotka ovat palveluksessa.

ESINEET: Juhani, Veera & Inka

Juhani Finskas - Kotijuustomuotti

Juhanin esineenä on hänen isänäidinäidin kotijuustontekoastia. Esine on noin 100- vuotta vanha. Esine edustaa vahvasti vanhanajan omavaraistalouteen liittyvää arkista ruuanlaittoa. Vanhan ajan omavaraistaloudessa kaikki ruoka on tuotettu itse, ja kaikki ruuanteko on myös omalla vastuulla. Kaikki kulhot, mukit ja ym. ruuanlaittovälineet ovat olleet tärkeässä roolissa.

Isoisoäitini on myös ollut ison maatilan emäntänä, ja hoitanut monille kymmenille työmiehille ruokaa, tätäkin muottia apuna käyttäen. Tällaiset kotiruoantekovälineet ovat olleet tärkeitä myös omalle isoisoäidilleni jokapäiväisessä ruoanlaitossa.

Niin kuin kaikilla ruuanlaittovälineillä mitä ennen vanhaan on ollut, tämäkin esine on ollut tärkeässä roolissa, ja melkein jokapäiväisessä käytössä. Muotti on tarkkaan käsintehty, niin kuin kaikki vanhat keittiövälineet. Saumat ovat tarkasti rakennettu, jokainen sauma tarkasti mitattu ja hiottu paikoilleen. Pohjassa on koristekaiverrus mikä saa tehtyyn juustoon hienon kaiverruksen.

Juustomuotti on todennäköisesti aito, koska olen kuullut siitä itse kerrottavan, ja se on selvästi vanhan näköinen. Se myös näyttää ja vaikuttaa samoilta kun muut kotijuustomuotit. Materiaalit ovat kuluneita, naulat ovat ruostuneet ja muotti on muutenkin kuluneen näköinen.

 Veera Lehtinen - Valokuva höyrylaivasta

Veeran esine on valokuva höyrylaiva Iitinvirrasta. Valokuva on noin vuodelta 1938. Höyrylaivaa on käytetty puiden hinaamiseen lauttoina eli pyräinä. Laiva on kuljetettu Helsinki-Pietari junaradalta Jokuenkylän kautta Leininselälle. Kuvassa olevat henkilöt ovat laivan miehistöä ja Jokuenkyläläisiä ja he ovat olleet mukana siirtämässä laivaa. Laivan päällä istuvat miehet ovat miehistöä ja hattupäinen mies on laivan kapteeni. Kuvaajasta ei ole tietoa.

Jonkun laivan miehistöön kuuluvan henkilön näkökulmasta, on kuvan tapahtumalla ollut hyvin suuri merkitys. Laivalta hän on saanut työpaikan ja laivan kuljettaminen ympäri Suomea on ollut mielenkiintoinen ja jännittävä tapahtuma. Kun taas kyläyhteisön näkökulmasta tapahtuma on ollut myös hyvin suuri, koska laiva on kuljetettu hyvin läheltä ihmisten koteja sekä vielä kaiken lisäksi kyläläiset ovat saaneet olla mukana auttamassa sen siirtämisessä.

Kuvaa tuskin on lavastettu eikä sitä ole pyritty muokkaamaan mitenkään eikä myöskään kuvalla pyritä antamaan väärää tietoa. Kuvassa ainoana ongelmana on se, että laivan koosta voi saada väärän käsityksen.

 Inka Tuomainen - Yhteishyvä aikakausilehti

Inkalla on esineenä vuonna 1945 ilmestynyt aikakausilehti Yhteishyvä, joka on julkaistu helmikuun toisena päivänä. Tuohon aikaan lehdet olivat tärkeitä tiedon välittäjiä. Lehti sijoittuu jatkosodan jälkeiseen aikaan, jolloin Lapin sota ei vielä ollut loppunut. Lehdessä ei kirjoiteta sodasta, lähinnä muista arkisista, tavallista ihmistä kiinnostavista asioista: ajankohtaisista ilmiöistä, paikallisista uutisista ja ihmisistä. Lehdessä on artikkeleita muun muassa kuolleesta Kanslianeuvos Niilo Liakkasta, vinkkejä puutarhan ja kodin kunnostukseen, mielipidekirjoituksia nuorisosta, mainoksia ja sarjakuvia.  

    Lehti on antanut lukijalle viihdykettä ja informaatiota. Laajemmasta näkökulmasta ajateltuna lehti on ollut hyvä väylä tiedon kululle, niin tärkeille valtakunnallisille aiheille, huumorille, vinkeille ja mainostajille. Se kertoo aikansa kaupankäynnistä, uusista tuotteista, tavoista hoitaa arkipäiväisiä asioita (esimerkiksi tehdä saippuaa) ja ihmisisä kiinnostaneista aiheista.

Lehti, aivan kuten nykypäivänkin lehdet, saattaa antaa puolueellisen näkökulman aiheistaan, etenkin kantaaottavissa artikkeleissaan. Toimittajat ovat valinneet lehden sisällön jostakin syystä, heillä on ollut jokin tavoite teksteilleen. Lisäksi lehteen päätyneet mainokset saattavat ohjata lukijaa muuttamalla heidän kulutustottumuksiaan. Lehden kunnosta, sisällöstä ja taustatiedoista voidaan päätellä sen olevan aito.

    

ESINEET: Kaisa ja Heini

Kaisan esine:

Valtakirja Kaurakosken vesivoiman ja kosken käytöstä 1953. Esineen merkitys on ollut vakuuttaa että oikeus on todella myyty.

1950-luvun Suomi alkoi teollistumaan. joten rakennettiin Mankalan vesivoimalaitos, jolle veden käyttöoikeus myytiin.  Vesivoimaoikeuksia myivät muutkin naapurit tuolloin, mutta kaikki eivät myyneet niitä heti vaan tavallaan antoivat ne ”vuokralle”, jolloin vesivoimaoikeudesta oli hyötyä vielä tulevaisuudessakin, kun siitä saatiin jatkuvasti rahaa. Kyseiset henkilöt, Tyyskät, kuitenkin päättivät myydä koko käyttöoikeuden kerralla, jolloin he saivat kaikki rahat heti käteen ja he pystyivät ostamaan jotakin tarpeellista, kuten vaikka traktorin. Talvisodassa Suomi menetti paljon voimalaitoksia, joten niitä piti rakentaa joten Mankalan voimalaitos oli tarvittu ja sen takia vesiosuuksia ostettiin maatiloilta.
Suuremman mittakaavan merkitys kyseisellä paperilla voi olla hyvinkin suuri, sillä Oy Mankala Ab joutui oikeudenkäyntiin vesivoiman käyttöoikeuksiin liittyvistä asioista, jolloin kyseinen paperi on voinut olla todisteena käyttöoikeudesta.

Valtakirja on jäljennöksen jäljennös ja on ollut luultavasti jonkun kauppakirjeen liitteenä, mutta neljä ihmistä on todistanut sen aidoksi. Esine löytyi kaupan osallisen perilliseltä.

Heinin esine:

 Tuohireppu. Alkuperästä ei ole tietoa, mutta luultavasti erittäin vanha. Luultavasti 1900-luvun ajalta. Mahdollisesti joku kaukainen sukulainen on voinut tehdä sen. Reppu on voitu tehdä vapaa-ajalla muuten vain ns. puhdetyönä. Tuohireppua on käytetty ihan niin kuin nykyäänkin reppua eli tavaroiden kantoon. Arvelisin, että se on kulkenut mukana metsällä eväsreppuna yms.  

Ei ole varmaa tietoa mistä esine on oikeasti peräisin ja sitä ei voi oikein liittää mihinkään tiettyyn aikakauteen tarkalleen.

ESINEET: Tiina Parkkila, Mikko, Rasmus Fors

Rasmuksella on noin 200 vuotta vanha ikoni Mariasta ja Jeesuksesta. Lähdekriittisesti ajateltuna ikonin todellista ikää ei voida tarkkaan arvioida, sillä itse ikonissa ei ole kirjattu vuotta eikä mitään tekstiä. Maalipinta on erittäin kulunut ja ikoni on osakseen mennyt palasiksi. Rasmuksen mukaan ikoni on Rasmuksen äidin mummon isoäidin äidin ja se on peräisin Venäjältä 1800 – luvulta. Rasmuksen mukaan ikoni on lasten käyttöön ostettu halpa esine. Lähdekriittisesti ainoa info tulee Rasmuksen äidiltä, jonka suvussa esine on kulkenut, eli tieto on kulkeutunut suullisesti. Siitä ei enää ole olemassa kirjoitettuja lähteitä. Rasmuksen äidin mukaan ortodoksisella venäjällä äiti usein antoi lapsilleen kyseisen tyylisen ikonin. Historian opettaja sanoi kyseessä on mahdollisesti matkaikoni, sen säilityslaatikon ja ripustuskoukun perusteella.

Mikolla on hänen sukutalonsa alkuperäiset piirustukset vuodelta 1921. Vuosiluku piirustuksissa mainitaan, kuten piirustusten tekijäkin Mikon mummon äidin isä Konsta Samo. Piirustukset on allekirjoittanut rakennusmestari Heikki Siikonen. Tutkimme asiaa googlettamalla Heikki Siikosen nimen, ja saimme selville tämän ammatin ja että hän toimi rakennusmestarina kyseisenä vuosikymmenenä. Piirustukset on allekirjoitettu Hyvinkäällä ja Mikko tunnistaa kyseessä tosiaankin olevan heidän oma talonsa, joka on suvussa kulkenut sen rakentamisesta asti.
Piirustusten pohjalta on tehty talo jota kuitenkin on muokattu nykyaikaan. Mikon mukaan kyseistä taloa ei näiden piirustusten pohjalta enää välttämättä tunnistaisi, sillä sitä on remontoitu useammin kuin kerran.
Jos vuosilukua ei mainittaisi, voitaisiin jotenkin päätellä piirustusten ikä. Esimerkiksi pohjapiirustuksessa jokaisessa huoneessa on oma takka jotta asunto saatiin lämpimäksi. Mitään vessaa piirustuksessa ei ilmene, mikä nykypäivänä olisi outoa.
Huomioimme myös, että kun vertaa kyseistä pohjapiirustusta nykyaikaisiin pohjapiirustuksiin, mitään mullistavaa uudistusta ei ole tapahtunut.



Tiinan kirjeessä mainitaan kirjeen tekemisen päivämäärä 23.9.1979. Kirjeessä Tiinan isomummo on siskoineen kirjoittanut Tiinan Mummolle. Tiinan mummon mukaan kirje on kirjoitettu Tiinan isomummon kotipaikkakunnalla Reisjärvellä heidän kodissaan. Kirje on henkilökohtainen ja se kertoo mikrohistoriasta, eli kirje käsittelee vain kirjoittajan henkilökohtaista elämää. Kirjeessä tulee ilmi sen aikainen tyypillinen vapaa – ajan vietto, omenoiden ja puolukoiden kerääminen ja talon yleinen hoito. Teknologia ei ole niin suuressa roolissa kuin mitä se nykyään on, joten tähän aikaan kirjeet olivat yleinen tapa viestitellä tosille. Kirjoituksessa on erilainen kirjoitustyyli kuin mitä nykyään puhutaan, mutta toisaalta kirjoittaja oli iäkkäämpi henkilö jo muutenkin.

Pohjapiirustukset

Ikoni 

Kirje

ESINEET: Matias, Teemu, Noora

Matias Araki

Uusin esineeni on isoisäni Pentti Hämäläisen ajokortti vuodelta 1975. Kortin on myöntänyt Iitin poliisi. Esine on itsessään informatiivinen ja totuudenperäinen. Kortti on virallinen ja siitä näkyy tarkkoja tietoja, kuten myöntämispäiviä, nimiä, henkilötunnus ja nopeusrajoitus. Kuvakin löytyy. Takana näkyy myös isoisäni nimikirjoitus. Ajokortin tarkoitus oli sama, kuin nykyajan ajokorteilla, eli toimia lupana ajaa, ja todistaa omistajan ikä. Ajokortit ovat olleet siis käytössä Suomessa jo pitkään.

Toinen esineeni oli samaisen isoisäni Alkon viinakortti, joka oli ajokorttia hieman vanhempi. Kortti on myönnetty vuonna 1959 ja siinä lukee samoja tietoja kuin ajokortissa. Viinakortin sisällä on tietoa alkoholin myynnistä kuten myyntiaikoja ja – määriä.  Kortista voi päätellä, että tällöinkin alkoholin säännöstely oli tarkkaa.  Esineen tarkoituksena on ollut todistaa isoisäni oikeus ostaa alkoholijuomia. Viinakorteilla estettiin alkoholin salakauppaaminen ja sen myyminen väärinkäyttäjille.

Lisäksi laatikosta löytyy myös omistus- ja kauppapapereita 1800-luvulta. Paperit ovat kirjoitettu ruotsin kielellä ja niissä todennäköisesti käsitellään Lyöttilässä olevia rakennuksia. Kirjeissä mainitaan ainakin Iitti ja Lyöttilä. Kirjeet ovat kirjoitettu vaikeahkolla käsialalla ja ruotsin kielikin on hyvin vanhahtavaa (skall, detta -> nykyruotsissa ska, den här ). Kirjeet ovat siis ruotsiksi, ja siksi niistä on hieman vaikea päätellä asioita, mutta varmaa on, että ne ovat omistus- ja kauppapapereita.

Noora Hutri

Esineenä on kirja, jossa on kuvia Niemen saaren vuokrasopimuksesta. Sopimus on tehty alun perin venäjäksi ja vieressä on suomennos. Sopimuksesta löytyy todistajien allekirjoitukset ja se on hyväksytty Viipurissa 26. lokakuuta 1915. Vuokrasopimuksia on tehty kolme kappaletta ensimmäinen tilanomistajalle, toinen vuokraajalle ja kolmas vuokralautakunnalle. Vuokrasopimuksen aika oli 50 vuottaa. Vuokrasopimus on tehty Petrogradissa. Esineen tarkoitus on ollut olla todiste vuokrasopimuksesta. Vuokraajalla on ollut oikeus rakentaa saarelle asuinrakennuksen ja ulkohuoneet, laivalaiturin ja uimahuoneet. Saari on ollut siis yksityiskäytössä. Suuremmassa mittakaavassa kirjalliset sopimukset ovat osoittautuneet suullisia sopimuksia paremmiksi niiden ollessa konkreettisia. Esineestä voi päätellä että saari on kuulunut Nooran sukuun ja että tämän kaltaisia vuokrasopimuksia on ylipäätänsä tehty 100 vuotta sitten. Kirje ollessa 1915 vuodelta, Suomi ei ollut vielä itsenäinen. Siksi sopimus on tehty venäjäksi. Kieli vaikuttaa kirjeissä sekavalta ja toista osaa, jossa oli kursivoidusta tekstistä oli vaikea saada selvää.

Teemu Kurhila

Esine on suurehkot lampaankeritsimet, jotka toimivat vielä. Keritsimet on valmistanut Hackman Sorsakosken tehtaalla Leppävirralla. Keritsimet ovat 1800-luvun lopulla ja sitä on käyttänyt Teemun isoäidin perhe Jääskessä Karjalassa ja keritsimiä on käytetty aina 1960-luvulle asti. Keritsimet ovat hyväkuntoiset pienestä pintaruosteesta huolimatta. Esinettä on käytetty noin 2 kertaa vuodessa, sillä lampaita keritään kaksi kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin Esineestä voi päätellä sen, että sen aikainen elinkeino on ollut maanviljely, ja eläinten hoitaminen. Itse esineeseen on kaiverrettu ”Hackman Sorsakoski” mikä on melko vankka todiste sen alkuperästä.

ESINEET: Heikki, Katarina, Minna

Heikki: Pyykkilauta

·       1800-luvulle, sillä esineeseen on maalattu vuosiluku, joka on 1789.

·       Sillä on mankeloitu vaatteita. Esimerkiksi märkä lakana rullattiin jonkun ympärille ja sitten esineellä mankeloitiin lakana suoraksi. Se kuului isäni vaarille ja hän on ostanut sen jostain luultavasti koristeeksi, sillä tuollaisia ei enää käytetty silloin. Yleisesti tuona aikana samanlaisia esineitä käytettiin kodin hoidossa.

·       Esineellä on maalauksen vuosiluvun mukaan kohtalaisen pitkä historia. Tämä saattaa siis vaikuttaa siihen hieman negatiivisesti, että onko esineen historia niin luotettava.

Minna: Kansakoulun opintokirja

·       1950-luvulle, sillä opintokirjaan on merkattu vuosiksi 1950–1958.

·       Se on toiminut kansakoulun todistuksena ja sinne kirjoitettiin kaikki kouluarvosanat. Se kuului isoisälleni ja hänen menehtymisensä jälkeen se siirtyi äidilleni. Siitä selviää, minkälaisia oppiaineita tuona aikana on opiskeltu. Siitä selviää myös, mistä isoisäni on koulussa tuona aikana pitänyt.

·       Se on mitä luultavammin totta, koska se on henkilökohtainen ja samankaltaisia ”opintokirjoja” annetaan nykypäivinäkin.

Katarina: Sähkötön minisilitysrauta

·       1940-luvulle, sillä silloin se on suurin piirtein suvun tietojen mukaan valmistettu.

·       Sillä on opetettu lapsille käytännön asioita. Se on tehty raudasta ja puusta ja lapset ottivat sen avulla esimerkkiä vanhemmilta, miten myöhemmin tulisi silittää vaatteita. Äitini vaari teki sen äitini tädille lahjaksi, joka vuosien saatossa on siirtynyt myös minulle. Merkitys oli sama yleisellä tasolla kuin yksityisellä henkilöllä. Erityisesti maaseuduilla tehtiin samantyylisiä aitoja esineitä – myös muitakin kuin silitysrautoja – jotta lapset oppisivat pienestä pitäen talon tavoille.

·       Esineellä on vielä aika lyhyt historia, joten se on siltä kannalta luultavammin totta. Lisäksi se on kulkenut suvussa eikä ole tullut jostain aivan muualta, joten tarinat siitä ovat niin sanotusti luotettavammat kuin satunnaiselta henkilöltä saadut. Esineen ulkonäkökin myös viittaa siihen, ettei se ole nykyaikainen.