HISTORIAN KÄYTTÖ: Tiia, Tiina Parkkila, Miia

Teemu Keskisarja kertoo Ira Koivun artikkelissa, että Internet levittää laiskottelua. Hän vertaa nykyajan internetin ja etenkin sosiaalisen median käyttöä aikaan, kun Internetin käyttäminen oli vielä suhteellisen harvinaista. Keskisarja on kommentoinut Koivun artikkelissa vihaavansa internetiä etenkin siksi, että se on vähentänyt painetun sanan eli kirjojen myyntiä. Hän pelkää kirjojen ns. ”kuolevan sukupuuttoon”. Historiaa tässä on käytetty tukena siten, että selvästikin ennen vanhaan kirjojen käyttö oli yleisempää.
Keskisarja kommentoi artikkelissa myös paljon kirjastoja ja niiden merkittävyyttä ja vaikka internet onkin yleisessä käytössä, ei kirjasto ole menettänyt niinkään käyttäjämääräänsä. Hänen mukaansa Internet on laiskuuden myötä tuonut ihmisten keskelle typeryyden ja Internetin väärinkäyttämisen mm. pornografian hakemiseen, mikä ei mitenkään voi korvata kirjojen tuomaa sivistystä.  Lisäksi media- ala on tuonut maahamme työttömyyttä, mistä Keskisarja on hieman huolissaan.
Historian avulla Keskisarja yrittää tuoda julki sen faktan, etteivät Internet ja kirjat aja samaa asiaa. Historia tuo julki sen, miten ennen vanhaan kaikki tieto haettiin kirjoista, mikä oli hyvä. Sosiaalisen median tullessa kuvaan, esimerkiksi lähdekriittisyyden tarve on noussut. Kirjoihin ei välttämättä paineta sellaista tekstiä, mikä ei pitäisi paikkansa.  Sosiaalisessa mediassa mikään ei estä yksittäistä ihmistä selittämään nettiin omia mielipiteitään ja ”faktoja” jotka eivät välttämättä ole oikeita.
Kansainvälistyminen on myös Keskisarjan mielessä. Hän pelkää sen vaikuttavan mm. Suomen kielen olemassaoloon, sillä kirjoitustaitoa syövyttää tämä kyseinen ”kansainvälistymiskiima.” Suomalaista kirjoitettua sanaa ei arvosteta samalla tavalla, kuin mitä ennen.
Teksti kuuluu mielestämme Sisäpoliittiseen motiiviin Julkiseen historiakulttuuriin, sillä kyseessä on kuitenkin maamme omat ”ongelmat” kuten suomenkielen kirjoitustaidon hälveneminen ja internetin tuoma laiskuus yhteiskunnallemme. artikkelissa käsitellään myös maamme työttömyyttä ja painetun tekstin suuren arvostuksen katoamista. Tekstissä tulee myös julki se, miten nämä kyseiset muutokset vaikuttavat juuri Suomen tilanteeseen. Mielestämme muotona toimii julkinen historiakulttuuri, sillä kyseessä on tavallaan pieni yhden ihmisen tekemä ”protesti”.
Historian arvo kyseisessä tekstissä on näkyvä, mutta ei painotteinen. Keskisarja toki historioitsijana tuo esille monia hyviä pointteja maamme historiasta, mutta perustelee väitteitään myös nykyajan puitteissa. Täytyy ottaa huomioon se, miten Keskisarja on myös itsekin kirjailija jonka työhön vaikuttaa kyseinen Internet – ilmiö. Näin on helppo ottaa negatiivinen kanta sosiaaliseen mediaan ja sen ”turhuuteen”.